"Mitä ikinä joku sinulle sanookin,
muista; sinua hyväsydämisempää
ystävää sa hakea. Ja vaikka
hakeekin, ei löydy."
Voi vitsit. Kaiken sen kiusaamisen jälkeen, ette oikeasti voi uskoa, kuinka ihanalta tuntuu lukea tuollaista - sen on oikeasti kirjoittanut minulle tärkeä ihminen. Huh.
Ja mikä oli tämän luukun pointti? Hmm.. Se ei tainnut selvitä minullekaan - ainakaan kunnolla.
Mutta, jos ystäväpiiriisi kuuluu joku, kuka on sinulle tärkeä, ja häntä on kiusattu, suosittelen lämpimästi kirjoittamaan hänelle, vaikkapa juuri kirjeen. Se tuntuu niin uskomattomalta lukea sitä.
Tämä sai mut viimein heräämään. Musta on niin pitkään tuntunut - välillä enemmän ja välillä vähemmän - siltä, että ketään ei haittaisi, jos oisin oikeasti hypännyt sieltä parakin katolta pää edellä, kaikki oisivat vain olleet tyytyväisiä. Mutta, ehkä se ei olekaan niin. Ehkä joku sittenkin on mun ystävä - oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti