Menin Ferrarilla yhden ylimääräisen tunnin 12. päivä maanantaina. Silloin se oli ihan super, muuta en siitä muistakaan, koska siitä on liian kauan. Ainakaan se ei pukitellut jatkuvasti, ja laukannostotkaan eivät heittäneet mua kymmentä metriä ilmaan.
Sitten 13. päivä tiistaina oli vuorossa Bella. Se oli aika vauhdikkaalla tuulella, varsinkin laukassa. Aiheena oli pituushalkaisijan ratsastus SUORAAN (jota me emme tainneet Bellan kanssa ymmärtää...). Ravissa ja käynnissä meni ihan todella mukavasti, ja Bella oli oikein kivan tuntuinen. Vähän se tuppasi nyppimään ohjasta ja kiskomaan mua ylös satulasta. Laukassa koko homma sitten lähti käsistä: laukka piti nostaa vasta, kun hevosen sai suoraksi pituushalkaisijalle. Ensimmäinen ja toinen kerta menivät itse asiassa ihan mallikkaasti, mutta sen jälkeen... Pläts. Bella alkoi odottamaan nostoa jo pitkän sivun puolesta välistä ja steppaili paikallaan ja sivuutti. Jotenkuten sain sen pysymään käynnissä pituushalkaisijan alkuun, ja sitten, kun tuntui siltä, että laukan voi nostaa, poni lähti kuin nappi housusta ja sitten mentiin. Monta kertaa laukat menivät juuri näin, mutta loppua kohden sain muutaman vähän hallitumman laukan ja lopetin sitten siihen. Loppuraveissa tamma olisi mielellään singonnut laukkaan ihan koko ajan. Laukkoja lukuunottamatta Bella oli kiva, ja ainakin opin jotain tuon ötökän hallitsemisesta laukassa...
 |
| punainen ensin ravia, sitten laukkaa, musta ensin käyntiä, sitten ravia |
Sitten tiistai 20. päivä, jolloin menin Ferrarilla. Maijan se kettu oli onnistunut pukittamaan alas sieltä edellisenä päivänä, joten hiukan jännitti. Milja laittoi mulle ja Ferrarille haastavan tehtävän: katsomopäätyyn kulmiin voltit ravissa, pitkän sivun keskeltä laukannosto ja laukkaympyrä ovipäätyyn. No, ensinnäkin F esitti alkuun pelkäävänsä ovipäätyä. Ei mennyt läpi, koska se ei sitä oikeasti pelkää. Alkuun oli okei, ravi oli okei ja hallinta kunnossa, joten ajattelin, että eiköhän ne laukatkin hyvin mee. No eivät menneet. F pukitti jokaisessa nostossa ihan kunnon pukin ja lähti väärään tai ristilaukkaan. Alkuun vaan komensin sen eteen ja napautin sitä raipalla joka pukista. Loppuun pukit vain kasvoivat, ja samalla poni palautti minut maan pinnalle; eihän tää selkä ookaan parantunut. Yks pukeista haittasi sen verran, että enää ei pystynyt. Jatkoin sitten katsomopäädyssä ravissa. Ferrari yritti koko ajan ottaa uuden laukan - pukin kautta - joka tietysti kävi tähän selkään, pahus! Vähän huonoissa fiiliksissä lopeteltiin tunti, selkä oli pahuksen kipeä ja poni vain heitti peffaansa.
 |
| musta ravia, punainen laukkaa |
Sitten tämän viikon tiistaihin. Sannilta toivoin Ljupinia tälle viikolle ja sen sainkin.. Ljupin on 19 -vuotias musta tähdellä varustettu poniruuna, ja vähän laiskanpuoleinen. Tunnin aiheena olivat voltit ja avotaivutukset. Tehtiin aina pitkälle sivulle kolme volttia, alkuun, keskelle ja loppuun ja voltilta jatkui avotaivutuksella uraa pitkin kohti seuraavaa volttia. Alkuun kuitenkin verryteltiin ravissa uraa myöten sekä tekemällä paljon ympyröitä ja voltteja, ja perään sama laukassa kumpaankin suuntaan. Voltti- ja avotyötä jatkettiin käynnissä ja ravissa. Ljupin ei olisi todellakaan halunnut liikkua eteenpäin, ja sain koko ajan naputella sitä raipalla hereille. Olipa omituista pitkään aikaan ratsastaa raippa kädessä, varsinkin kun se oli pitkä! Ljupin oli huomattavasti parempi vasemmalle, niinkuin minäkin. Oikealle ei taidettu saada kuin yksi hyvä avopätkä, sekin kesti ehkä sen kaksi askelta? Vasemmalle oli joka tapauksessa paljon parempi, ties johtuiko se sitten siitä, että Ljupinkin alkoi vähän vertyä kun mentiin tunnin loppua kohden. Oli kyllä aivan huippu tunti, ja Ljupinia toivoin sitten ensi viikollekin.
 |
| Yhteensä kuusi volttia, pitkät sivuat avoa ja lyhyet sivut suoraan. |
Sitten muihin kuulumisiin. Tällä hetkellä kirjoittelen tätä vatsa täynnä perhosia, ja sen vuoksi tekstistäkin tuli vähän sönkköä. Jaa miksi? Meidän luokka on niin meluisa apinalauma, että siellä on mahdotonta oppia mitään. Multa joka oon aina tykännyt käydä koulua, on mennyt koko elämänilo sen takia, että koulussa on syvältä olla. Siispä ratkaisimme asian Viivi -kuraattorin kanssa hiukan lyhyellä varoitusajalla: juttelin Viivin kanssa torstaina toisella tunnilla, ja parin kymmenen minuutin päästä asia oli selvä: maanantaista lähtien mulla on uusi luokka. Sanoisinko, että hyvästi vaan kasibee, ikävä ei tuu muita kuin kaveriporukkaa ja luokanvalvojaa. Uusi luokka on 8 G, joka on niiden luokanvalvojan, muutaman opettajan ja kuraattorin mukaan hiljainen. Jännittävää siinä on se, etten tunne sieltä ketään, ja oon niin huono tutustumaan muihin, että vähän jännittää, jäänkö yksin. No, parempi sekin, kuin se, ettei mitään opi. Tää on nyt tällainen kokeilu, jossei asiat parane luokanvaihdolla, palaan takaisin ja yritetään jotain muuta.
Luultavasti juuri se sekameteliapinasoppa on aiheuttanut näköhäiriöitä, ja yritetään nyt, paranisiko asia yhtään tällä. Mulla vaihtuu myös kaikki muut maikat, paitsi ruotsin ja kemian maikat.
Seuraavaksi aion pyydellä anteeksi kuvatonta postausta varustettuna tylsillä nopeasti piirretyillä paint -tehtäväkuvilla. Yritän kovasti hommata kuvaajaa tässä lähiaikoina, jotta saataisiin tännekin jotain materiaalia. Siihen asti se olisi heippa, palaillaan!
